[14.9] Eikö teille ole kerrottu ennen teitä eläneistä - Nooan ja Aadin ja Tamuudin kansoista, ja heidän jälkeensä eläneistä? Vain Jumala yksin heidät tuntee. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen selvin tunnusmerkein, mutta he sulkivat käsillään heidän suunsa ja sanoivat: »Totisesti, me emme usko siihen, mitä tuomaan teidät on lähetetty, ja epäilemme sitä, mihin meitä kutsutte hämmentääksenne meitä.»
[14.10] Heidän sananjulistajansa lausuivat: »Epäilettekö Jumalaa, taivaitten ja maan Luojaa. Hän kutsuu teitä antaakseen teille syntinne anteeksi, ja Hän odottaa teitä määrättyyn hetkeen saakka.» He vastasivat: »Te olette vain ihmisolentoja kuten mekin. Te haluatte kääntää meidät siitä, mitä isämme palvelivat; tuokaa siksi meille selvä todistus.»
[14.21] Ja he saapuvat kaikki Jumalan eteen, ja heikot sanovat niille, jotka ovat olleet ylpeitä: »Totisesti me seurasimme teitä voitteko auttaa meitä välttämään edes osan Jumalan rangaistusta?» He vastaavat: »Jos Jumala olisi antanut meille johdatuksensa, niin me olisimme voineet ohjata teitä. Meille on yhdentekevää, huudammeko vai pysymmekö kärsivällisinä; meille ei ole mitään pelastusta.»
[14.22] Kun asia on ratkaistu, niin saatana on sanova: »Totisesti, Jumala antoi teille lupauksen, joka oli tosi, ja minä myöskin annoin teille lupauksen, mutta minä rikoin sen, sillä minulla ei ollut teihin muuta valtaa kuin kutsua teitä, ja te vastasitte kutsuuni. Älkää siksi soimatko minua, vaan soimatkaa itseänne. Minä en voi pelastaa teitä, ettekä te kykene pelastamaan minua. Minä kiellän ehdottomasti kaiken sen, mihin aikaisemmin teitte minut osalliseksi.» Totisesti, väärämielisiä kohtaa tuskallinen tuomio.
[14.37] Herra, minä olen asettanut eräitä jälkeläisiäni asumaan tähän laaksoon, jossa ei ole maanviljelystä, Sinun Pyhäkkösi läheisyyteen, Herra, jotta he saattaisivat suorittaa rukouksensa. Anna siis ihmisten sydänten taipua heidän puoleensa ja suo heille hedelmiä, jotta he olisivat kiitollisia.
