[46.15] Me olemme myös käskenyt ihmisen tehdä hyvää vanhemmilleen; hänen äitinsä on kantanut hänet tuskalla ja synnyttänyt hänet kivulla, ja kantaminen ja vieroittaminen kestää kolmekymmentä kuukautta; ja kun hän saavuttaa kypsyysiän ja täyttää neljäkymmentä vuotta, hän sanoo: »Herra, suo minun olla kiitollinen siitä armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, suo että pystyisin hyviin tekoihin, jotka miellyttävät Sinua, ja salli kaiken koitua jälkeläisteni parhaaksi; totisesti, minä turvaan Sinuun ja kuulun Sinun alamaisiisi.»
[46.17] Mutta jos joku sanoo vanhemmilleen: »Häpeä teille! Kuinka lupaatte minulle, että minut herätetään henkiin, kun jo muut sukupolvet ovat kuolleet ennen minua?» niin että he kumpikin huutavat Jumalalta apua: »Voi sinua! Usko, Jumalan lupaus on totisesti varma» ja hän vastaa: »Nämä ovat vain muinaistaruja»,
[46.20] Sinä päivänä, jolloin epäuskoiset saatetaan tulen eteen, kuuluu sana: »Te tuhlasitte kaiken hyvän maallisessa elämässänne, nauttien siitä lyhyen ajan, mutta tänään palkitaan teidät masentavalla kurituksella, sentähden että olitte ilman syytä ylpeitä maan päällä ja teitte syntiä.
[46.26] Tosiaan Me annoimme heille vallan, jota emme ole antanut teille, ja Me annoimme heille kuulon, näön ja sydämen, mutta heidän korvansa, silmänsä ja sydämensä eivät hyödyttäneet heitä vähääkään, koska he kielsivät Jumalan ilmoitukset, ja se, mitä he pilkkasivat, kohtasi heidät.
[46.35] Kestäkää siis kärsivällisinä, niinkuin sananjulistajat kestivät, älkääkä kiirehtikö heidän tuomiotaan! Sinä päivänä, jolloin he näkevät, mitä heille on luvattu, heistä tuntuu siltä, kuin he eivät olisi odottaneet kauemmin kuin yhden tunnin päivästä. Riittäköön tämä varoitukseksi. Pitäisikö muitten tulla tuhotuiksi kuin syntisten ihmisten?